Suuri Ihme
”Elämää Jumalan kasvojen edessä”
Ihmeiden äärellä
Rippikoulussa ollaan monin tavoin ihmeiden äärellä. Kristinuskossa on kyse suuresta ihmeestä, Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Rippikoulukin on oikeastaan ihme, joka toteutuu Jumalan työnä ja ihmisten välityksellä yhä uudelleen. Se ihme sisältää lukemattomia tarinoita siitä, miten usko elävään Luojaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen vahvistuu, uudistuu, syntyy ja näkyy sekä nuorten että aikuisten ihmisten elämässä. Rippikoulussa ihmetellään Jumalan töitä ja omaa olemassaoloa Jumalan luomana:
”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Ps. 139:14)
Rippikoulu tavoittaa yhä valtaosan maamme nuorista. Sen suosio on maailman ennätys. Rippikoulun asemaa selittää osaltaan pyrkimys pitää siitä huolta: rippikoulua on linjattu Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa jo sadan vuoden ajan. Ensimmäiset varsinaiset ohjeistukset rippikouluun piispainkokous antoi vuonna 1919. Siitä lähtien rippikoulua on kehitetty ja rippikoulusuunnitelmia uudistettu säännöllisesti. Suuri ihme -rippikoulusuunnitelma jatkaa vuoden 2001 rippikoulusuunnitelman Elämä – Usko – Rukous viitoittamalla tiellä kehittäen sitä edelleen ajan tarpeiden suuntaiseksi.
Suuri ihme -rippikoulusuunnitelma kehittää rippikoulua yhä nuorilähtöisemmäksi. Jokainen nuori on ihme. Nuoret ovat rippikoulun subjekteja, joiden osallisuutta ja kuulluksi tulemista vahvistetaan tietoisesti. Samalla vahvistetaan rippikoulun yhteisöllisyyttä ja perheiden kohtaamista.
Rippikoulusuunnitelma ei ole varsinainen opetussuunnitelma vaan tukee nuorten kokonaisvaltaista kasvua.
